Lenin mitat 21.heinäkuuta: 7,5kg & 35cm

 Poitsu sen kuin kasvaa ja luonne kehittyy. ;) Vauhti lähtee, niin että polkuanturat kipinöi. Selvästi huomaa, että oman ruumiin hallinta on ollut vielä vähän hakusessa. :) Jarrut ei Lenillä aina pelaa ja varsinkin kurveissa kolaroidaan ja tehdään kärrynpyöriä. Lenin oma pelleilysähläyksenä varmasti vain kasvaa kypsyessään. :) Tästä johtuen hän on myös saanut liikanimen, Goofy! Sarikin on kirjoittanut Lenistä omille sivuilleen: ”Sen touhuilua katsellessa aika rientää, sillä on jotain omaa kivaa menossa melkein aina”, eli tämä ihastuttava Leni oli jo silloin pentulaatikossa tälläinen.

 Mamman hankkimat ja lahjaksi saadut lelutkin ovat kyllä niin kovassa käytössä, mutta parhaiten iloa irtoo esim. tyhjistä pulloista ja rahkakipoista! Täytyy myös varmaan ostaa rautakaupasta metalliputken pala tms. koska Lenihän on hulluna maiskuttelemaan metallia... juujuu! Saako jostain ostettua näitä metallisia noutokapuloita jotka olisivat mahdollisimman kevyitä? Joita saisi antaa pennuille?

 Mutta kyllä tässä on jo kerennyt pieniä kolhujakin sattua. Juuri viilennetyt märät tassut + energiakohtaus + liukas laminaattilattia + pieleen mennyt äkkilähtö = venähtänyt vasen etutassu. Poruhan siitä pojalle tuli ja näytti siltä että KAIKKI jalat olisivat halvaantuneet. :O Onneksi ymmärsin yskän... ;) Tajusin tassua väännellessä ja käännellessä, että rikki se ei ole, eikä kipua näyttänyt olevan. Pieni surku näytti poitsulla olevan, kun ensimmäiseksi hakeutui katolleen syliini rauhoitteluasentoon. Eipä oo ikinä aikaisemmin omasta halustaan tullut täten perin syliin. ;D Voi jehna, kun sitä oltiin niiiin kipeitä. Soitettiin vielä varmuuden vuoksi päivystykseen, kun Leni ei pystynyt varaamaan vasemmalla tassullaan vaan lensi pari kertaa nenälleen ja itki. Onneksi saatiin jo seuraavaksi peruuttaa ajanvarauksen, kun Leni sai vainun ruuasta. Kyllä kaikki tassut kantoivat taas kun oli kiire napsia kinkkua ja nappulaa kitusiin! :D Hyvä ruoka, parempi mieli.

  Tapauksen jälkeen olen vähän spekuloinut, että meidän energisen, superrohkean, haaste valmiin sosiaalipakkauksen lisävarusteena tulee tällainen pienen pieni dramaattisuus. :) Voe meidän DramaQueenia! Olihan Leni jo pentutestissä huutanut kuin syöstävä varvasnipistyksessä. :D Hahahaa, olen niin tottunut käsittelemään tällaisia Draama Kuningattaria, että osaan olla ”kohtauksen” sattuessa empaattinen, mutta kuitenkin rauhallinen tekemättä jutusta numeroa. :) Vanhempieni naapuri, Satu, kertoi omistaneensa joskus aivan mahtavan belgianpaimenkoiran, jolla oli samanlaisia taipumuksia. Belggari oli Satun unelmien koira: sitä voi kuljettaa vapaana missä tahansa tilanteista riippumatta, se luotti omistajansa, mutta samalla oli itsenäinen sekä se oli aina viilee kun viilipytty, mutta omisti myös hyvät näyttelijän taidot. Esim. vastaavan laisessa tilanteessa kuin Lenillä, myös Belggari suurenteli todellista asiaa huutamalla kovaan ääneen ja huomiota hakemalla. :D

 Voi noita, kovan kuoren alta löytyy sittenkin se pieni ja ihana tissiposki. <3

- Suvi