tiistai, 6. syyskuu 2011

Titti-dii! 5.9 Kariluodon lintuset 4kk!


Jee, pitkästä aikaa pääsin koneen äärelle tikkailemaan Lennyn kuulumisia. Kovasti vaivaa nähty hienon hieno ulkoasu kaatui jostain syystä ja nyt mennään vuodatuksen perus pohjalla. Mälsää. En tykkää tästä yhtään… Olen miettinyt siirtyväni Bloggerin riveihin mutta saas ny nähdä. Joku jo kysellyt: Missäs kaikki kuvat ovat?? Ei hätää. Lataan kuvia kuunhan löydän jonkun kivan ja helpon kuva-albumisaitin jonne lataan kaikki miljoona kuvaa muidenkin ihmisten nähtäväksi. Lisään myös kasvukäyrän kunhan saan tämän inhottavan ulkoasun taas muutettua.

 

 MUTTA itse asiaan: LENNY on taas kasvanut ja kehittynyt huimasti (14kg!) ja on jo Jätkä-iässä. Säkä oli 45cm viime torstaina. Tassut ovat pitkät ja paksut et kyllä sitä korkeutta vielä tulee. Nyt on vielä hauskasti takakorkea. Kuono sai ensin pituutta (näytti ihan collielta…) ja nyt viimeviikkona on ruvennut leviämään melko runsaasti.

 Eilen ostin pienen lahjan kun kerran vauva-aika on ohi: uuden pannan (siitä paremmin seuraavassa postauksessa, mutta on 100%:a parempi kuin valjaat), pentu kongin ja ison lihaisan luun (Jätkä on hulluna näihin + tekee hyvää hampaille).

 Lenny on kyllä niin hellyttävä tapaus (edelleen) ja terävä oppimaan (edelleen myös), että välillä melkein liikutun, kun katson sen aivotyöskentelyä. <3 Lenny on mamman kuuta! Pentukurssilla käydään joka torstai Kyläsaaressa ja sen järjestää Susanna, Hirvee harmikoira. hirveeharmikoira.blogspot.com/ Kurssilla on kiva rento meininki, niin kuin kuuluukin. Aloitimme viime viikolla ja näitä me harjoiteltiin :

1. katsekontakti: ei käskyä, houkutin sivulla ja odotellaan että koira tarjoaa kontaktia itse   ooops, olen aikaisemmin vaatinut Lenilt vain silloin kun sanon ”katse”…

2. ”istu”    – osattiin

3. seuraamisen alkeet: kieppi vasemman jalan viereltä ja istuutuu, ”sivu”     – osattiin, mutta silti kotiläksyjen jälkeen tarjoaa jo ihan itse sekä seuraa jo lenkillä silmä kovana vierelläni (ilman käskyä) <3 luv it! Ihanaa, että ohjaaja korjasi minua ja nyt tarjoan aina namia vasemmalla kädellä koiran vasemmalta puolelta.

4. ”tänne”      – osattiin, ainoo et Lenillä oli ensimmäisessä harjoitustilanteessa kova pissahätä ja siksi rimpuili heti pois edestäni namit vielä poskessa. 

 Huomasin myös vasta kursseilla, että välillä olen itsekin niin keskittynyt, etten muista kehua koiraa! Tai useimmiten kehun silloin kun olen jo viemässä namia suuhun. Nyt huomaa että pelkkä kehuminenkin riittää entistä paremmin motivoimaan Lennyä. Ens torstaita odotellessa!

 Niin kun ekaluokkalaisella kuuluukin, niin maitohampaat ovat alkaneet vaihtua! Ensimmäiset leegot tosin jo 2 viikkoa sitten. Minusta alkaa jo tuntua että alaetuleegot on vaihtumassa jo kolmatta kertaa. :D Poskihampaita ei ole vielä lähtenyt kuin yksi ja sekin sylkäistiin heinikkoon kesken treenien. En ole saanut yhtäkään hammasta talteen, damn. Olen kyllä koko ajan skarppina jospa yhden sapeleista saisi pelastettua. Se kädessä sitten muistelisin aikuis-Lennyn kanssa miten ne suloiset pienet torahampaat raateli 6 paria legginsejä ja sukkahousuja ja seivästi maukkaita nilkkoja ja käsiä. Ah, kuinka nostalgista!

- Suvi

 

torstai, 28. heinäkuu 2011

11 viikkoa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Lenin mitat 21.heinäkuuta: 7,5kg & 35cm

 Poitsu sen kuin kasvaa ja luonne kehittyy. ;) Vauhti lähtee, niin että polkuanturat kipinöi. Selvästi huomaa, että oman ruumiin hallinta on ollut vielä vähän hakusessa. :) Jarrut ei Lenillä aina pelaa ja varsinkin kurveissa kolaroidaan ja tehdään kärrynpyöriä. Lenin oma pelleilysähläyksenä varmasti vain kasvaa kypsyessään. :) Tästä johtuen hän on myös saanut liikanimen, Goofy! Sarikin on kirjoittanut Lenistä omille sivuilleen: ”Sen touhuilua katsellessa aika rientää, sillä on jotain omaa kivaa menossa melkein aina”, eli tämä ihastuttava Leni oli jo silloin pentulaatikossa tälläinen.

 Mamman hankkimat ja lahjaksi saadut lelutkin ovat kyllä niin kovassa käytössä, mutta parhaiten iloa irtoo esim. tyhjistä pulloista ja rahkakipoista! Täytyy myös varmaan ostaa rautakaupasta metalliputken pala tms. koska Lenihän on hulluna maiskuttelemaan metallia... juujuu! Saako jostain ostettua näitä metallisia noutokapuloita jotka olisivat mahdollisimman kevyitä? Joita saisi antaa pennuille?

 Mutta kyllä tässä on jo kerennyt pieniä kolhujakin sattua. Juuri viilennetyt märät tassut + energiakohtaus + liukas laminaattilattia + pieleen mennyt äkkilähtö = venähtänyt vasen etutassu. Poruhan siitä pojalle tuli ja näytti siltä että KAIKKI jalat olisivat halvaantuneet. :O Onneksi ymmärsin yskän... ;) Tajusin tassua väännellessä ja käännellessä, että rikki se ei ole, eikä kipua näyttänyt olevan. Pieni surku näytti poitsulla olevan, kun ensimmäiseksi hakeutui katolleen syliini rauhoitteluasentoon. Eipä oo ikinä aikaisemmin omasta halustaan tullut täten perin syliin. ;D Voi jehna, kun sitä oltiin niiiin kipeitä. Soitettiin vielä varmuuden vuoksi päivystykseen, kun Leni ei pystynyt varaamaan vasemmalla tassullaan vaan lensi pari kertaa nenälleen ja itki. Onneksi saatiin jo seuraavaksi peruuttaa ajanvarauksen, kun Leni sai vainun ruuasta. Kyllä kaikki tassut kantoivat taas kun oli kiire napsia kinkkua ja nappulaa kitusiin! :D Hyvä ruoka, parempi mieli.

 

  Tapauksen jälkeen olen vähän spekuloinut, että meidän energisen, superrohkean, haaste valmiin sosiaalipakkauksen lisävarusteena tulee tällainen pienen pieni dramaattisuus. :) Voe meidän DramaQueenia! Olihan Leni jo pentutestissä huutanut kuin syöstävä varvasnipistyksessä. :D Hahahaa, olen niin tottunut käsittelemään tällaisia Draama Kuningattaria, että osaan olla ”kohtauksen” sattuessa empaattinen, mutta kuitenkin rauhallinen tekemättä jutusta numeroa. :) Vanhempieni naapuri, Satu, kertoi omistaneensa joskus aivan mahtavan belgianpaimenkoiran, jolla oli samanlaisia taipumuksia. Belggari oli Satun unelmien koira: sitä voi kuljettaa vapaana missä tahansa tilanteista riippumatta, se luotti omistajansa, mutta samalla oli itsenäinen sekä se oli aina viilee kun viilipytty, mutta omisti myös hyvät näyttelijän taidot. Esim. vastaavan laisessa tilanteessa kuin Lenillä, myös Belggari suurenteli todellista asiaa huutamalla kovaan ääneen ja huomiota hakemalla. :D

 Voi noita, kovan kuoren alta löytyy sittenkin se pieni ja ihana tissiposki. <3

- Suvi

 

maanantai, 18. heinäkuu 2011

10 viikkoa ja maukkaat jalat!

Lennyn mitat 14.heinäkuuta : 6,5kg, säkä 33cm

 Pennun puruvoima senkun kasvaa ja sen huomaa minun ja J:n rupisista raajoista. :D Olen kuullut, että kaikki tästä pentueesta ovat kovia tutustumaan maailmaa suunsa kautta. ;) Onhan tuo ihan normaali ja terveen pennun piirre, mutta ai jumatsukka, kun nyt jo sattuu sen verran, et on hankaluuksia olla itse rauhallinen ja välimpitämätön "esimerkkiä näyttävä aikuinen". Noin 80% pureminen kohdistuu jalkoihin ja lahkeisiin, kun kävellään huoneesta toiseen.

 Olemme käyttäneet näitä konsteja:

1. Seistään rauhallisesti ja huomioimatta niin kauan että pentu rauhoittuu. Yleinsä rauhoittuu, ainakin minulla, kun mielenkiinto häviää. Heittäytyy mahalleen ja rapsutan rauhoitavasti mahaa. ONGELMA: heti kun lähden liikkeelle useimmiten hyökkää uudestaan.

2. Kielto. ONGELMA: ööh, toimii muissa tilanteissa, ei tässä...

3. Kielto ja KUN jatkuu niin murisen ja näytän hampaita, otan niskasta/poskesta kiinni. Selätän ja "puraisen" jos kiihtyy liikaa, alistan. ONGELMA: on niin pirun periksiantamaton ja kovapäinen poika, että alkaa murinastani vain haukkumaan eli komentaa takaisin. Kyseenalaistan toimenpiteen, koska en tiedä onko liian "kovaa" koulua pennulle vai vaatiiko näin kova koira vähän enemmän? Siis saako tässä tilanteessa "kurittaa fyysisesti" pentua? Tekeväthän koirat toisilleenkin näin...? Kertokaa viisaammat ja kokeneemmat!

4. Otan syliin selälleen ja rauhoitan yli-innostuneen pennun. Päästän ehkä 5min päästä pois, kun rauhoittunut. ONGELMA: rauhoittuu minuutiksi, mutta palautuu heti kun lähden liikkeelle. Arkiaamuina aika ei meinaa riittää varsinkin kun pentu on pirtee kuin peipponen aamuneljältästä alkaen vaikka omistajat ovat vielä koomassa ja apaattisia sängyn pohjalla. :S

5. Jäähy lapsiportin toisella puolella. Rauhoituu yksinään. ONGELMA: ymmärtääkö koira oikeasti "hylkäämisen" syyn? Meijän Lenny rupee yli-innokkaana touhaamaan muuta tai ruopimaan lattiaa/aitaa ja haukkumaan komentavasti (aamulla paha naapureiden kannalta). Iltaisin rauhoittuu nopeammin ja hakeutuu makuhuoneeseen nukkumaan.

6. Pertti Vilanderin ohje: kun koira alkaa purra, anna sen taistella esim. oikean kätesi kanssa niin kauan, että sinä voitat sen. Kun koira puree kättä, niin sinä puret kädelläsi sitä. Käsi ei ole agressiivinen vaan antaa takaisin niin kauan että pentu alistuu häviöön. Sinun itsesi TÄYTYY olla mahdollisimman passiivinen ja rauhallisessa mielentilassa, koska sinä et tappele pennun kanssa vaan käsi. ONGELMA: kipukynnykseni on korkea, mutta kun päivä päivältä nuo naskalihampaiden voima kasvaa. Sekä Lenny on sitkeä kuin sissi ja "janoaa kostoa" häviöstään huolimatta. Minun ja J:n oikeat kädet ovat riekaleina ja itselläni sormikin jo tulehtunut.

7. Puruluut. Auttavat hampaiden kutinaan ja on Lennyn mielestä hauskaa puuhaa. ONGELMA: ei niitä puruluita voi koko ajan syöttää. :D

8. Jalan sijasta lelu suuhun. ONGELMA: musta tuntuu et vaan palkitsen koiran ja aktivoin koiraa liikaa kiihtyneenä.

 Tällä hetkellä parhaimpia konsteja on ollut pennun rauhoittaminen omalla passiivisuudellaan ja sylissä pitäminen sekä puruluut. Tänään ajattelin kokeilla tuota "neutraalia" menetelmää: TABASCOA. Eli sitä vain jalkoihin, niin luulis maistuvan pahalle. Lennyn veljeen tämä kikka on kuulemma tehonnut. :) Viinietikkaa ajattelin kokeilla porttiin, värittömyytensä takia. Noi välipuut hakeutuu jo koiran kitaan heti kun Lenny joutuu toiselle puolelle porttia... kun pientä harmittaa! Muita vaihtoehtoina on mm. kolinapurkki ja sumutinpullo. Jätän ainakin vielä kolinapurkki-kortin käyttämättä. Ovelaa. Piippausta tai pentumaista vikinää minun on ihan turha kokeilla, koska tuossa Lennyssä on niin paljon koiraa, että se luulisi vain vievän voiton minulta. :P

 

 Halusin kirjoittaa asiasta, koska lähes jokaiselle turrelle tulee sama vaihe pentuiässään ja sehän menee ajallaan ohitse oikealla ohjauksella. :) Tahdoin myös jakaa omia jippojani ja saada lisää ideoita puremisen blockaukseen. Joten, reippaasti kertomaan omia kokemuksianne "kommentoi"-boxiin. Kiitos! :)

Ps. Lennyllä on myös kasvanut raajat ihan silmissä. Meno on kovaa ja sulavaliikkeisempää. Mutta siitä seuraavassa jaksossa.

- Suvi

torstai, 14. heinäkuu 2011

Kuvakirjoa ekalta viikolta kotona

Pieni söpöläinen!

 

 Kotiutuminen ja uusiin juttuihin tutustuminen on mennyt nuorelta mieheltä todella hienosti. On ihana katsella kun Lenny suoriutuu rohkeasti kaikissa tilanteissa. Molemmissa mummuloissa on käyty jättämässä hajumerkit ja puistot kärsivällisesti tutkittu. Autossa reissaaminen sujuu makeasti nukkuessa. Uudet ihmiset otetaan lempeästi ja maltillisesti vastaan - vieraskorea! Husky sisaruksiin Mallaan ja Minnieen (5kk) tutustuttiin mamman rohkaisemana. Ehkä sitten paremmin, kun tuota ikää tulee lisää. :)

 

 Toka päivä kotona ja ekan kerran ulkona. Pikku "tokot" siihen väliin. :D 

 

- Suvi

torstai, 7. heinäkuu 2011

9 viikkoa

Kariluodon pentue täyttää siis tänään yhdeksän viikkoa, jee! Painoa Lennylle on kertynyt noin 5,5kg, mutta mittaus on aika karkea, koska punnitus tapahtui sylissäni tuollaisella digitaali henkilövaa'alla joka näyttää 0,5kg tarkkuudella. Ruokahalu on ainakin ollut hyvä, ahne pikku paholainen. :) Hyvä niin, ni motivointikin onnistuu nappuloilla.

 

 Mutta siis vau, tuo meidän hurtta on nero!

 Ollaan siis harjoiteltu oldschool metodeilla katsekontakstia, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa (nimellä nyt vielä). Onnistumisprosentti on noin 75%, mutta tänään toi luoksetulo on ottanut vähän takapakkia. Pentu katsoo kyllä oikeeseen osoitteeseen, mutta lähtö jää tekemättä. Otan kyllä syyn niskoilleni koska huomasin juuri, että kutsun välillä eri äänensävyillä ja painoilla sekä joskus pahimmalla tavalla: saatan sanoa sen kaksi tai useampaan kertaan. Ihan vain vahingossa! Niin ja eilen uutena: "mennään" ja "paikka" -käskyt, mutta niissä ollaan vielä lapsen kengissä.

 Olen myös Lennyn kanssa kahdestaan harjoitellut naksuttimen kanssa ja siinä hän vasta loistaa älykkyydellään (ja ahneudellaan). Katsekontaktia ja istumista ollaan työstetty myös siinä, sekä kosketusalustaa ja -keppiä ensimmäisen kerran eilen. Emäntä itse sekoili noilla apuvälineillä, mutta se ei Talenttia haitannut.  :) Olen ehkä nyt kuitenkin vrovainen tämän naksuttimen kanssa, etten vaan pilaa sitä pointtia. Ehkä parasta olisi jos pystyisin keskustelemaan ja harjoittelemaan sellaisen ihmisen kanssa jolla on jo aikaisempaa kokemusta naksutinkoulutuksesta. Tällä hetkellä en tunne ketään... Mmph.

 

 Tänään oltiin koko päivä ulkona takapihalla sekä melko pitkällä kotipihasta eli käytiin n. 300m päässä yleisessä puistossa. Kannoin matkat melkein kokonaan sylissä, kun herra rupesi selvästi väsähtämään. Puistossa ohi viipotti niin lenkkeilijöitä, fillaroitsijoita, ihmisiä lapsista mummuihin, sekä hengasi nurtsilla suuria ryhmittymittymiä kuin yksittäisiä ihmisiä kutomassa sukkaa puiston penkeillä. Lenny ei paljon hätkähtänyt, eli pienet leikit solmupallonkanssa ja pidemmät tirsat puistonpenkillä. Vieressä kolisteli vielä rakennustyömaa ja kaksi vilkasta tietä, joten ääniärsykkeitäkin oli. Niin ja meidän oman talon takapihakin tuntuu jo melko tutulta: pissataan, leikitään ja nukutaan rennosti.

 Hissistä on tullut yhtäkkiä se pelottava juttu, vaikka olemme toimineet yhtä rauhallisesti alusta alkaen. Nameilla ja kärsivällisyydellä Lenny tulee sisään ja ulos, mutta pahin asia on se liikkuminen, ei maistu nami, jännittää. Tätä täytyy työstää vielä tässä "äityslomani" aikana.

 

Niin ja tässä vielä lyhykäisyydessään pienistä arkiharjoitteista, mitä on tapahtunut näinä ti-to välisenä aikana:

* 10 uutta ihmistä (suurinosa perheenjäseniä) - Lenny on kuin ihmisen mieli ja hurmuri vieraitten edessä

* kynsienleikkuu - J piti kiinni ja minä leikkasin, hienosti ja rauhallisesti meni

* suihku ja kylpyamme x 2 (paskatassu Lenny) - eka ookoo, mutta tokalla kerralla jännitti suihkun ollessa päällä, koska itse (taas) häsläsin hanaa ja rauhallisuuteni herpaantui.

* yksinoloharjoituksia ja tositilanteita - vinkuu portin takana max 2min tai vain pari piippausta eli JEEEE!!!, eilen oltiin J:n kanssa molemmat työasioilla 5h poissa ja poika nukkui kun hiipailin kotiin.

* "Ei" on mennyt ihan ookoosti perille. Silloin kun Lenny alkaa purra jalkoihin, niin käyttäydyn kun emot käyttäytyvät pennuilleen (murisen, näytän hampaita, otan poskesta/kännän selälleen ja lähden tilanteesta) niin se toimii TODELLA hyvin.

* rauhoitusharjoitus - hän nauttii selvästi itsekkin siitä kun palkitaan mahan rapsutuksilla ja rentoudutaan. Tehdään varsinkin aamuisin.

* parvekkeelle ja vessaan pääsy kielletty - on se niin tuskaista, kun on pakko seurata minne S ja J oikein menevät. On ilmeisesti ominaista tässä iässä, että turva on oltava koko ajan näköetäisyydellä, vai? Vai johtuuko se vielä oudosta ympäristöstä? Kertokaa viisaammat! Parvekkeen ovi on saanut olla tänään ihan rauhassa auki, kun poistin ovensuusta blockausteipin ärsyttämästä. :D

* yökiekumiset - itse olen nukkunut parisen viikkoa vallan REM-unta ja todella levottomasti, etten osaa sanoa totuutta, mutta Lenny nukkuu osittain sikeesti ja välillä heräilemään touhaamaan jotain itsekseen (juomaan, tarpeille, jyystämään lehtikoria). Nukkuu kuitenkin sängyn vieressä (typerät omistajat ei päästä sänkyyn). Ahaa, nyt tuli todistettua se itse: J on jo nukkumassa ja Lenny vingahtelee satunnaisesti pari korkeaa vingahdusta n.10min välein, kun siirtyy nukkumaan muualle (paikat väsyy/kuumuus). Mistä levottomuus voi johtua?

 

Kokonaisuudessaan meillä on mennyt ihanasti. Rakkautta ja rajoja on jaettu tasaisesti. Huomenna on taas jännää tiedossa Lennylle: automatka Lappiin (Rauma) ja 2-3 uutta koirakaveria. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Ps. kuvia otettu hirveesti, mutta täytyy pienennellä ennen kuin lisää tänne blogiin. :)

- Suvi